Äärimmäisiä tapauksia piilolinssien käyttäjän elämästä!
Ensimmäinen ja värikkäin kokemukseni juontaa juurensa piilolinssien käytön alkuaikoihin, jolloin vuosilinssit olivat vielä käytössä. Asuin tuolloin viidennessä kerroksessa ja säilytin linssikuppiani ja silmälasikoteloani keittiön ikkunalaudalla. Jostain syystä minulla oli tapana heittää käytetty piilolinssineste ulos ikkunasta sen sijaan, että olisin kaatanut sen lavuaariin – miksi, en tiedä miksi, jälkikäteen ajateltuna lavuaari oli kahden askeleen päässä. Mutta ikkuna oli aivan siinä ja oli helpompaa avata se kuin nousta ylös. Ei ollut mitään vikaa "antaa" tuon pienen nestemäärän lentää...
Jokaisella kokeneella piilolinssien käyttäjällä on luultavasti useita äärimmäisiä kokemuksia, joita hän voi jakaa hymy huulilla vuosienkin päästä.
Mutta kerran, häiriintyneenä, heitin linssit ulos ikkunasta nesteen mukana :D Muistetaan, että nämä olivat vuodenaikaisia linssejä, minulla ei tietenkään ollut ylimääräisiä. Siihen aikaan linssit olivat huomattava menoerä perhebudjetissamme – niitä oli vain yhdet ja niistä piti pitää hyvää huolta. Joten alkupaniikin jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kavuta alas portaat ja alkaa etsiä linssejä asfaltilta. Löysin ne, molemmat, ne olivat ehjät! Puhdistin ne huolellisesti ja kannoin ne matkaan.
En luultavasti enää vitsailisi tuolla tavalla, vaan hankkisin uudet linssit. Enkä tietenkään enää heitä piilolinssinestettäkään ulos ikkunasta :)
Mieleeni tulee eräs toinen tapaus ajalta, jolloin käytin jo piilolinssejä 24/7. Vietin yön kylässä ja heräsin aamulla toinen silmäni sumeana – linssi oli pudonnut silmästäni yön aikana. Etsin epätoivoisesti koko sängyn läpi ja lopulta löysin linssin... Valitettavasti siinä oli halkeama, eikä minulla tietenkään ollut silmälaseja mukanani – joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kävellä kotiin "sokeana" toisesta silmästä ja laittaa uudet linssit.
Nukuin piilolinssit vuosia, ja tuona aikana muistan vain kaksi kertaa, kun linssi oli vaeltanut silmästäni yöllä – toisella kerralla onnistuin löytämään sen sängystä pitkän etsinnän jälkeen ja elvyttämään sen liottamalla sitä nesteessä. Mutta yleensä ne pysyivät silmässäni hyvin yöllä, eikä ongelmia ollut.
Kolmas mielenkiintoinen kokemus liittyy lomamatkaani Egyptissä . Jossain vaiheessa linssi yksinkertaisesti katosi silmästäni. Se katosi niin täydellisesti, että olin jo varma – olin kadottanut sen. Mutta sitten jatkoin silmäluomen hieromista ja, katso – linssi vihdoin "kellui" takaisin oikealle paikalleen. Helpotus oli valtava – epäilen, ettei minulla ollut varalinssiä mukanani silläkään matkalla...
Minun on kuitenkin myönnettävä, että siskoni piilolinssionnettomuudet ovat suurempia kuin minun. Hän on toistuvasti murskannut linssejä mukinkansien väliin ja on myös ryöminyt monta kertaa kotona ja töissä lattioita pitkin etsimään silmästään pudonnutta linssiä – mikä on viime vuosina helpottunut paljon värillisten piilolinssien käytön ansiosta.
Vaikka löysinkin piilolinssini ikkunasta heitettyinä ja pystyin käyttämään niitä uudelleen hänen äärimmäisen köyhien opiskeluaikojensa aikana, hänen äitinsä kaatoi piilolinssit ja nesteen (jotka olivat jostain syystä kupissa, eivät piilolinssikotelossa) lavuaariin. Koska piilolinssit olivat tuolloin vielä hirvittävän kalliita verrattuna muihin hyödykkeisiin, hänellä eikä hänen äidillään ollut varaa ostaa uusia, joten hänen täytyi lainata ne ystävältä.
Ja siskoni äärimmäisin tapaus on moninkertaisesti kaikki minun tapaukseni. Koska hänen silmänsä linssi kirveli hirveästi jonkin murusen takia, hän laittoi sen töissä suuhunsa "säilytettäväksi", kunnes pääsi toimistoonsa - mutta kävellessään portaita neljän kerroksen välillä hän nielaisi sen vahingossa. Kaiken lisäksi linssi oli niin herkkä ja tahmea, ettei se mennyt alas, vaan juuttui hänen kurkkuunsa, joten kun hän ei saanut sitä ulos parissa tunnissa, seuraava askel oli mennä ensiapuun. Siellä, yllätys yllätys, he olivat erittäin tyytyväisiä - he sanoivat, ettei heillä ollut koskaan ennen ollut tällaista tapausta, ja he työnsivät linssin hänen kurkkuunsa ja ruokatorveensa jonkinlaisella välineellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toki asiat ovat nyt edistyneet niin paljon, että minulla on aina laukussani ainakin yhdet yhden päivän "varapiilolinssit". Jotta JOS jotain tapahtuu, en "sokea". Minulla on myös yleensä kotona piilolinssejä useiden kuukausien edestä. En tiedä, missä kunnossa siskoni silmälasit ovat nyt. Todennäköisesti paremmat kuin silloin, kun hän oli yliopistossa :)
Väittääkö kukaan meitä äärimmäisillä tilanteillaan? Olisi kiinnostavaa kuulla muiden piilolinssien käyttäjien kokemista vastoinkäymisistä.
